Ihan normipäivä vaan (23.11.)

Sunnuntaina hyvin nukuttujen yöunien jälkeen pienen yhteiskuntamme tarkoituksena oli suunnata kohti Cape Coastia sekä Kakumin kansallispuistoa. Lähdön tuoksinassa kaksi anonyymiksi jäävää sankaria jäivät kuitenkin kotiin, ja allekirjoittanut lähti matkaan Tomin kanssa.

Matka Coastille oli pitkä ja kuoppainen, mutta selvisimme. Majapaikaksemme olimme valinneet Han’s Cottage –nimisen puulaakin matkan varrelta Kakumiin. Uskoimme tyynesti, kun opaskirja väitti, ettei paikkaa voi ohittaa huomaamatta. Niin, eihän sitä huomaamatta voinut ohittaa. Mutta ohittaa kuitenkin. Kun saimme maten (trotron rahastajan ja huutajan) tilanteen tasalle ja trotron parkkiin tien laitaan, saatoimme aloittaa kävelypatikan takaisin Cottagelle.

Cottagelle päästyämme kävimme ensiksi silittämässä krokotiileja, todistusaineistoa kuvissa. Krokojen selkä on kova panssari, mutta masu on hyvinkin lyllyvää tavaraa, toim. huom.! Tämän jälkeen kävimme kävelemässä, ja törmäsimme pupuaitaukseen. Aitauksesta oli syöty kaikki luonnonvarainen ruoho, joten heitimme sitä pupuille. Ensin siellä oli yksi. Pian kolme. Ja lopulta 14. Ei pupuista turhaan puhuta tietyissä yhteyksissä! (Yksi niistä olikin sitten albiino, toim. huom.) Samalla reissulla näin myös apinan.

Ilta kului mukavasti uima-altaaseen tutustuen. Eihän se yhtä hieno ollut, kuin La Palm Hotellilla, mutta täysin kelpoinen. Jaettu huone (3,5e per yö per nuppi) oli unisex -mallia, joten nappasin itselleni sängyn toisesta päästä ja Tomi toisesta. Koska olimme liikkeellä sunnuntai-maanantai –akselilla, olimme ainoat asiakkaat.

Heräsin siihen, että valot olivat päällä, ja Tomi hääräsi jotakin omassa päädyssään. Luulin hätäpäissäni, että on aamu, ja katsoin kelloa. Puoli 12 yöllä. Tässä vaiheessa Tomi jo nosteli patjaansa ja tutki sängynalusia. Tämä kun oli herännyt siihen, että vatsalla oli mönkinyt jokin, jota oli ensin luullut taskulampun naruksi, sitten herännyt todellisuuteen ja heittänyt kyseisen tunkeilijan seinään. Metsästys oli siis käynnissä. Lopputuloksena tapettiin kaksi patjan ja lautojen väliin eksynyttä torakkaa, jotka rationaalisemman tarkastelun tuloksena paljastuivat viattomiksi uhreiksi. Todellinen syyllinen oli parikymmentäsenttinen mato matala. Jonka oikeus katsoi syylliseksi ja kantoi ulos jatkamaan matelujaan puskissa vatsojen sijaan. Oikeus pohti tosin tätä logiikkaa hetken, ennen kuin jatkoi uniaan.

Opaskirja oli myös ystävällisesti unohtanut kertoa, ettei kyseisestä paikasta oikein saa kyytiä kumpaankaan suuntaan; Capelle (n. 10km) tai Kakumiin (n. 25km). Molemmat paikat kun ovat pääteasemia, joissa ajoneuvot ahdataan täyteen ennen niiden lähtemistä. Muutama saksalainen (kuinka yllättävää..?) kuitenkin noukki meidät kyytiin, ja jaoimme matkakulut neljään osaan. Se oli jo siedettävää.

Opaskirja myös ystävällisesti kertoi, että paikka aukeaa kahdeksalta. Puoliksi oikein. Oppaat tulevat kyllä paikalle jo seitsemältä, mutta eivät tee töitä ennen yhdeksää ilman lisämaksua. Jotkut täsmälliset suomalaisethan (ja pari sakemannia) olivat perillä jo ennen kahdeksaa, joten tuli tankattua hyvin energiaa ennen silloille kipuamista.

Keskellä matkaa tapasimme Mamba Virtasen, maailman toiseksi myrkyllisimmän käärmeen. Se paistatteli päivää nousun vieressä olevalla köysikaiteella. Aika epeli. Onneksi pysyi siellä. (Vihreä mamba, toim. huom.)

Menimme siis riippusiltakävelylle. Sillat roikkuivat 40m korkeudessa, ja huojuivat mukavasti. Siltoja oli 7, ja ne muodostivat suuren ympyrän. Kulmissa olivat ”checkpointit”, puiden ympärille rakennetut tasanteet, joilla ihmetellä maailman menoa. Herää vain kysymys, että millä ne tasanteet on sinne 40m korkeuteen saatu keskellä sademetsää..? Kanadalaista laatusuunnittelua, kuulemma. Kestivät ainakin meidän reissumme ajan ilmassa! Vähän kyllä välillä pelotti, täytyy myöntää.

Krokotiileja ja riippusiltoja. Heippa, ihanaa maanantaita kaikille!

// Emmi & Ellu (jonka ketjua on nyt liotettu toista tuntia hammastahnassa ja sen jälkeen jynssätty hammasharjalla eikä saatu puhtaaksi.)

Ps. Suomi on siirtynyt 2 1/3 – 1 johtoon, Suomen pistenaisina tällä hetkellä armas serkkuni salmiakki-kortti-tarra -lähetyksellä, Niina (1/3 salmiakkilähetyksellään ;) sekä nimeltä mainitsematon Zäippä, joka mitä ystävällisimmin lähetti tiskirättejä, sekä kumiset taloushanskat! Korteissa oli muuten lumisia maisemia Lappeenrannasta, toim. huom. <3

Pps. Saksalaisilla menee vielä heikommin, sillä nimeltä mainitsematon ystäväni Jonas-poika-Saksasta tiedusteli muutama päivä sitten, olenko kotona, sillä hän on Suomessa ja haluaisi tulla kyläilemään.