TJ 2.
On ollut paljon mietteissä kirjoitella fiiliksistä, mutta minulla on ollut perustavanlaatuinen ongelma; ei mitään sanottavaa. Tai, no, sanottavaa armasti olisi paljonkin, mutta pieni perunamuusikönttini on mennyt aivan jumiin.
Ajatukset ovat ottaneet ja lähteneet Suomeen jo aikapäiviä sitten. Jos joku sattuu törmäämään; ottakaa koppi! Otan ne mielelläni takaisin.
Ensimmäisenä on tietysti mielessä ruoka. Viimeiset kolme päivää rajussa vatsataudissa olleena katseet kääntyvät jo suomalaisen gourmeen suuntaan. Kuuma peruna onkin, että mitä sitä söisi ensimmäiseksi? Suomi-neidon kamaralle laskeuduttua nälkä on jo varmasti kova. Voiko tehdä toiveita jo limusiinikyytiin? Ruoka olisi varmasti jo kylmää. Voileipiä? Eivät hyvä vaihtoehto myöskäänm rehut nahistuvat. Ja kuolen varmasti jos saan grammaakaan kuituja! Noutoruokaa? Ei malttaisi pysähtyä pupeltamaan. Hesen autokaista olisi kova juttu, mutta mitä jos kuolen lihaan ja rehuihin? Ovat täällä täysin vieras käsite.
Äiti on kuitekin tulossa vastaan lentokentälle. Eiköhän myö jotain keksitä!
// Emmi & Ellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti