Näin takautuvasti voisin hieman muistuttaa teitä, jotka lähdette kuitenkin pian johonkin lämpimään, matkustamisen riemuista.
Lähdimme siis matkaan Asylum Down:in luksusmajoituksestamme paikallista aikaa puoli kymmenen nurkilla. Lentokentällä pääsimme jälleen täyttämään maastalähtökortit, ja tapaamaan viimeistä kertaa ah-niin-iloisia maahanmuuttoviraston tätejä ja setiä! Mikähän idea siinäkin on? Et ole maksanut viisumia, et ole täyttänyt korttia oikein, sinut karkotetaan kotimaahasi senkin lusmu? Sinnehän tässä muutenkin yritetään, hyvänenaika! Yhtä naurettavaa kuin se, että tullessani Viipurista jouduin Lappeenrannassa tullitarkastukseen. Mitähän, jos passi olisi pudonnut kanavaan? Karkotettaisiinko minut Lappeenrantaan? Muusini ei ymmärrä.
Tosiaan, lentomatka oli jälleen mielenkiintoinen. Vieressäni istui Simpsoneista karannut Sarjishemmo, humalassa tietenkin, jolla oli pakottava tarve räpeltää itseään matkan edetessä. Koneessa oli tyhjiä paikkoja vaikka kuinka, mutta näin oli parhaaksi katsottu! Vaihdoin kuitenkin paikkaa heti ruokailun jälkeen.
Kun itkeminen Accran lentokentällä ei tuottanut toivottua tulosta matkalaukkujen suhteen, pääsimme spurttaamaan Rooman lentokentällä puoli kuuden aikaan. Ette voi uskoa, kuinka hyvältä tuntui päästä takaisin Eurooppaan! Selitimme tilanteen ensin yhdelle virkailijalle, joka otti yhteyttä kollegaansa. Kun kollega saapui paikalle, hän alkoi järjestellä matkalaukkujemme etsintäpartiota. Palvelu oli ylipäänsä erittäin ystävällistä, toim. huom. Lontoon lennoista pääsimme eroon nopeasti, kun virkailija repi lippumme. Tätä ei osattu Ghanassa tehdä? Puolentoista tunnin odottelun jälkeen molemmat laukkumme tupsahtivat hihnalle, ja riemu oli rajaton!
Roomassa söimme hyvin, pelasimme sanaristikkopeliä ja katselimme auringonnousua. Kävimme myös pikaisesti ulkona, ja nenäparkani ei ole varmaan vieläkään toipunut siitä järkytyksestä! Siellä oli varsin kylmä.
Puoli kahden nurkilla starttasimme kohti Riikaa. Olin saanut hyvän paikan lentokoneesta, sillä olin ikkunapaikalla EIKÄ vieressäni ollut siipeä! Auringonlasku oli kaunista katseltavaa, mutta ikkunaa vasten nukkuminen oli vähän vilpoista. Air Balticilla ei ollut näyttöjä joissa olisi pyörinyt turvavideo. Sen sijaan lentoemot demostroivat sen meille käytävillä. Kyllä sitä seuratessa oli nykyajan lapsella hauskaa!
Riikassa vaihdoimme vain nopeasti porttia, ja jatkoimme samantien matkaa. Lentokenttä oli oikein hieno, tykkäsin todella paljon.
Helsinki-Vantaalle päästyämme meinasin kaatua jo portaissa, ne kun olivat jäässä. Hämmentävää.
Summa summarum, Järvenpään pikavisiitin ja Hesen ruoan jälkeen pääsin kuin pääsinkin maailmalta takaisin! Ja matkalaukut samaten.
// Emmi & Ellu, hyvin työnsä hoitanut heppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti