maanantai 29. elokuuta 2011

Vihreitä lasinalusia ja brittiautoja

Kaikenlaista sitä tuleekin nähtyä. Viikko malarialääkettä on nyt takanapäin, ja uutta nappia vain suolenmutkaan. (Näin kaiken kaikkiaan ihmettelen, jos pääsen kaikkien nappipurkkieni kanssa tullista läpi kohtaamatta hansikkaisiin pukeutuneita miehiä. Ehkä tässä on aineksia seuraavaan uneeni?)

Yleisesti ottaen muistan joka aamu yölliset seikkailuni unimaailmassa, eikä rakas uusi tuttavuuteni Lariam ole tehnyt asiaan poikkeusta, päinvastoin! Unistani on tullut jopa minun mittapuullani hyvin kummallisia. Toissayönä näin unta vihreistä, kaksiulotteisista palloista, jotka näyttivät ihan lasinalusilta. Siinä ne sitten kelluivat mustaa taustaa vasten kuin windowsin näytönsäästäjässä. Mielenkiintoista, eikö totta? Niiden katselu oli suorastaan taiteellista. Harvoin ketuttaa yhtä paljon, kun herää ylös.

Viime yönä näin unta, että ajoin äitini Volvo V70. Sitä samaista, jonka olen urani alkupuolella peruuttanut sekä toisen auton kylkeen, että puuhun. Naislukijoille infoksi, että auto on viininpunainen. Näiden tapahtumien jälkeen äiti on mitä ystävällisimmin sponsoroinut minua, että saatoin ostaa oman auton. Sen jälkeen en olekaan Arvia ajanut. Paitsi viime yönä. (Oma autoni on nimeltään Seagull, tuttavallisesti Lokki, toim. huom.)

Ajoin tosiaan Arvilla, mutta ratti olikin siirretty pelkääjän paikalle. Oli siinä ratti oikeassakin paikassa, mutta jostain syystä sitä kuului ajaa oikealla puolella. Muistan, kuinka unessani ihmettelin, että muistanko nyt väärin, vai onko omassa autossani ratti toisella puolella. Kyllä näin on kuulemma asia. Mittarit olivat kuitekin edelleen omalla paikallaan, joten nopeutta tarkistaessani (80km/h) meinasin ajaa kallioihin. Bensa-asemalla olivat valloituksen tehneet mopoilevat teinijengit, ja tunkiessani siitä läpi, töytäisin ainakin yhtä. (Tämä ehkä kuvastaa henkilökohtaista mielipidettäni holtittomia, korvia ja hermoja raastavia mopoilijoita kohtaan. Piikit ovat pahimpia.) Moottoripyörät sen sijaan...

Jäämme henkeämme pidätellen odottamaan jatko-osia. Jos vaikka mahakin ottaisi ja rauhoittuisi; sitä nämä jännittävääkin jännittävämmät unet teettävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti