Ah rankkaa elämää! (27.7.)

Emmille tuli ylimääräinen vapaapäivä ja Emmi näki, että niin oli hyvä. Aamulla ruokapöydällä odotti jugoslaavi (Frendejä katsoneet ymmärtävät, muille kerrottakoon että kyseessä on shekki), talossa vallitsi autuas hiljaisuus. Edessä neljän päivän vapaat, tyhjä talo, pikkuautossa bensaa ja tilillä rahaa. Tai on sitten, kun jaksan huristaa pankkiin viemään jugoslaavini tilille.

Sitten se iski.

Mitä ihmettä sitä tekisi? Tässähän pieni ihminen hukkuu mahdollisuuksiin! Hostisä eli tuttavallisesti HD antoi eilen kitaran. Voisi sitä yrittää soittaa, jyytyypistä löytyy kuulemma hyviä opetusvideoita. Löytyy kyllä, liiankin kanssa! Lupasin osata Maijal' oli karitsan, kun tulevat takaisin tiistaina. Ei kuulemma kelpaa, kyseessä täytyy olla kunnon musiikki. Onnekseni laatumusiikki tarkoittaa samaa meille molemmille - Sonata Arctican the Cage voisi olla hyvä aloituskappale!

Voisin lähteä shoppailemaan, kun kerrankin on aikaa ja rahaa tässä elämässä. Nykiin asti en aio lähteä, siinähän menisi hukkaan koko ainutlaatuinen hiljaisuus joka talossa vallitsee! Kannattaakohan kotoa siis poistua ollenkaan? DC olisi vain tunnin ajomatkan päässä, mutta toisaalta shoppailen innoissani jopa ruokakaupassa. Kannattaako siis lähteä merta edemmäs kalaan? Mainittakoon, että Ikea löytyy alle tunnin huristelun päästä. Riippuen tietysti siitä, minkä osavaltion Ikeaan haluan huristaa. Marylandin Ikeaan matkaa vartin kauemmin kuin Virginian Ikeaan.

Vähänkin reippaampi ihminen olisi jo matkalla kuntosalille, joka sijaitsee muutaman minuutin päässä. Vähänkin boheemimpi ihminen istuu sohvalla ja kirjoittaa blogiinsa siitä, matkaisiko salille vai ei. Suihkuun tässä on joka tapauksessa tänään mentävä, joten samalla vaivalla voisi ensin käydä likaannuttamassa itsensä oikein kunnolla! Uimaankin voisi tietysti mennä, mutta menisikö sisä- vai ulkoaltaseen? Vai sittenkin sinne salin puolelle? Inhoan kyllä aurinkorasvan laittamista, liikaa pinta-alaa. Sitä ennen voisin tosin investoida langattomiin kuulokkeisiin, on orpo olo. Mutta investointia varten pitäisi käydä suihkussa.

Tätä kirjoittaessa ehtii jo tulla lounasaika. Mitähän sitä tänään söisi? Kysymys on sinällään harhaanjohtava, joten muotoilen sen uudestaan - mistähän sitä tänään hakisi ruokansa? Viiden minuutin huristelun päästä löytyisivät ainakin kiinalainen, japanilainen ja amerikkalainen ravintola. Tosin täällähän viimeisintä kutsutaan vain ravintolaksi. Vähän pidemmällä huristelulla löytyisi valinnanvaraa vaikka kuinka ja paljon. Mainittakoon, että lähin mäkkäri sijaitsee yli vartin huristelun päässä. Olen järkyttynyt, tämä musertaa kuvitelmani Amerikasta täysin. Onneksi sentään Starbucks löytyy muutaman minuutin päästä. Joku roti, hyvänenaika. Ei sillä, että kummassakaan kävisin, mutta eihän ennakko-oletuksia sovi rikkoa näin brutaalilla tavalla!

Väsyttää. Pitäisikö mennä takaisin punkkaan? Jos oikein hurjaksi heittäytyy voisin pelata vaikka timanttipeliä kännykällä.

On tämä elämä rankkaa.

// Emmi & Elisabeth I

Ps. Lappeenranta on ottanut kirin postin lähettämisessä, kun eräs nimeltä mainitsematon Janna lähetti hienon postikortin!

Pps. Voisin tietysti yrittää tänään selvittää, miten tämän maan postilaitos toimii. Se tosin edellyttäisi paljon toimenpiteitä, joten on mahdollista, että jää selvittämättä.

Ppps. Oikein hauskaa päivää teillekin!

Vain Amerikassa! (20.7.)

Taas on pieni pää sekoitettu monin eri tavoin. Ja monta kertaa. Amerikkalaistumisen tiellä on ollut mm. kaasugrilli, jolla en saanut aikaan muuta kuin pamauksen, joka räväytti grillin ovet levälleen. Saavat BBQ partyt odottaa vielä toistaiseksi... Tässä koottuja omituisuuksia Ämerikän mantereelta:

- Saimme tervetulopaketissa pienen kortin, jota vilauttamalla saa alennuksia. Apteekista. Ja kuka kehtasi väittää, että Amerikassa syötäisiin paljon lääkkeitä?

- Perheellä on kyllä imuri, mutta sillä ei voi imuroida lattioita. (Onneksi edes mattoja... ikävä kyllä tässä periamerikkalaisessa talossa on puulattiat. Harja heiluu ja pieni suomalainen ei voi ymmärtää.)

- Siinä missä Suomessa vouhotetaan siitä, tarvitseeko kauppojen olla auki sunnuntaisin, New Yorkissa on yötä päivää auki oleva Apple Store. Jos sitä vaikka ei saa unta ja haluaa ostaa läppärin tai hölpöttimen keskellä yötä, niin pitäähän siihen olla jokaisella amerikkalaisella oikeus, hyvänenaika!

- Lastenohjelmat on valmiiksi naurettu. Pitäähän lapsiraukat opettaa nauramaan oikeissa kohdissa. Jos joku on tämän tärkeän vaiheen elämässään jättänyt välistä niin eipä hätää - amerikkalaiset ohjelmathan luonnollisesti nauretaan myös aikuisten osastossa. (Ehkä myös siinä aikuisten osastossa josta en nyt puhunut?)

- Mainittakoon myös, että vain Amerikassa ensimmäiset mainokset alkavat alkutunnarin jälkeen.

- Ajo-oikeus on oikeuksista suurin, ja pisin kävelty matka on monella ovelta autoon. Meillä matkaa on muutama metri, omalle autolleni ainakin 10. Tässähän pääsee ylikuntoon. (Ajokorttihan maksaa täällä n. 100e jos oikein huikentelee. Puolellakin hinnalla varmasti irtoaa - onhan kaikilla oikeus ajaa, hyvänenaika!)

- Mainittakoon myös, että tässä maassa Hyundaitani (Elantra) kutsutaan pikkuautoksi.

- Auto tööttää, kun ovet lukitsee. Jos eräässä nimeltä mainitsemattomassa Ghanassa tööttäiltiin sopimattomissa paikoissa, ei parkkipaikka tai autotalli ole mielestäni yhtään soveliaampi paikka saada sydänkohtaus.

- Mainittakoon vielä alkoholista ja autoista, oudoimmasta yhtälöstä johon olen tähän asti törmännyt: jos autossa on avattu alkoholipullo, kuljettaja pidätetään rattijuopumuksesta. Sillä, onko kuljettaja juonut alkoholia, ei ole mitään väliä. Juoppo mikä juoppo. Silläkään ei ole väliä, onko pullo takapenkkiläisen kädessä vai pyörinyt apumiehen penkin alle - juoppo mikä juoppo. Putkaan tuollaiset ja kortti pois, eihän noin holtitonta käytöstä voida sallia! Takakontista viina ei houkuttele niin paljon, joten siellä avattu pullo ehkä saa pyöriä rauhassa. Myös jos kyydissäsi on humalainen "alaikäinen" (alle 21v.) on kuljettaja se, joka lähtee putkaan. Mitäs on antanut juoda. Hävetkööt kun antaa humalaiselle kaverilleen kyydin kotiin, kortti pois ja putkaan! Ja auta armias jos ratsiassa teet virheen ja nouset autosta - voi tulla uusi lävistys yllättävään ja ei-niin-trendikkääseen paikkaan.

Enkä edes aloita ruokakulttuurista.

// Emmi & Elisabeth I, joka saapui Lemin etiältä elämääni suojelemaan! Kiitoksia Maijulle (nimeä ei muutettu). Lemi johtaa kirjekilpailua. Itse lähetän postia, kun joskus keksin miten tämän maan postilaitos ylipäänsä toimii. Tutkin jo laatikon, eikä siinä ollut hauskaa ylös nostettavaa punaista lippua. Pieni työnnettävä törö vain. Olin pettynyt.

Ps. Mainittakoon vielä erikoinen yksityiskohta englannin kielen salakavalasta tunkeutumisesta elämääni: kun luen jotakin suomeksi, käännän sen päässäni englanniksi. (Englanniksi olen ajatellut jo toisesta päivästä alkaen). Tämän huomasin lukiessani erään nimeltä mainitsemattoman Saanan antamaa suomenkielistä kirjaa. Pitäähän minun nyt ymmärtää mitä minä luen, hyvänenaika. Eikä se onnistu ilman käännöstyötä. Ei ihme, että aina väsyttää. On tämä elämä niin vaativaa.

Kuulostaa tutulta? (8.7.)

Matkaan lähdettiin Tuusulasta, jossa oli varsin hyvä palvelu. Ruokaa tarjoiltiin niin paljon ettei toivoakaan sen syömisestä, ja laukkukin uudelleenpakattiin kun itse ojentelin koipiani kohti kattoa! Niin ja peloteltiin Heathrown lentokentästä. Helsinki-Vantaalla hihnalle laukku ja viimeinen ruisleipä naamaan.

Heathrowlta lähdettiin räpyttelemään kohti JFK lentokenttää, jossa viimeistään alkoi tuntua siltä, että olin ehkä joskus saattanut jossakin kokea samanlaisia tunteita: olimme perillä klo 21 paikallista aikaa (5 aamulla). Siinä sitten metsästettiin laukkuja ja koitettiin hymyillä niin perhanasti maahanmuuttoviranomaiselle. Setä iski leiman passiin (nyt ollaan laillisia alieneita!) ja eteenpäin. So far so good.

Istuttiin ulko-ovien vieressä odottelemassa lähtöä kohti hotellia, kun järjestömme setä tuli kertomaan meille, että 10 tyttöä oli hukassa, ja hän lähti heitä etsimään toisesta terminaalista. Istuttiin 2h lentokentän lattialla. Alkoi käpyä kiristämään. Kerrottakoon, että terminaalin perusteella olisi voinut luulla olevansa jonkin pienen meksikolaisen kyläpahasen lentokentällä - ei ihan sitä mitä olisi voinut odottaa. Kun ulos päästiin, oli ilmasto kuuma ja kostea. Ihmiset eivät tuntuneet tietävän mistään mitään, sen enempää aupparit kuin järjestöläisetkään, ja kaikki pyörivät ympyrää laukkujensa kanssa eri ohjeiden mukaan. Tulipas tuttu tunne.

Bussin ratissa sompaili purkkapalloja poksutteleva, rallikuskia imitoiva naiseläjä. Puheiden perusteella olisi kyllä voinut olla rekkakuskikin. Hotellilla pieni matkaaja sai pään tyynyyn klo 2:30 paikallista aikaa (puoli 11 aamulla). Melkein väsytti, kun kello soi 6:30. Kaiken kaikkiaanhan olin lähtenyt Helsinki-Vantaalta 14:05 ja olin perillä JFK:llä 21 maissa, joten ei ole syytä valittaa. Nopeastihan sitä huristeltiin (800km/h itse asiassa).

// Emmi vaan

Ps. Nimeltä mainitsemattomalle Emmille tiedoksi, että New York ei paljon Luumäestä poikennut. Paitsi että NYkistä löytyi H&M.

Pps. Emmi on vaihtanut sijainnikseen Washington DC:n alueen. H&M saatavuudesta ei ole vielä tietoa.

Ppps. Edelliseen kirjoitukseen viitaten voi myös tehdä kompromissin, ja opiskella Amerikassa! Niin sitä ihminen viisastuu. Seuraavaa valaistumista odotellessa.