Joku o vinos, kuitteja pinos, mitä mie ostin näillä?? (3.10.)

Lentokentälle lähtöön aikaa 15min, viime hetken tunnelmia Amerikasta siis luvassa. Naputin aikani kuluksi pienen vertailulistan:

Seuraavia asioita tulen kaipaamaan

- Maapähkinä M&M's

- Aurinkoinen sää

- Ilmastointi

- Automaattivaihteiset autot

- Ravintolaruoat

- Mansikkafanta

- Wegmansin pizza

(Ja kuka väitti että Amerikassa lihoisi?)

- Kattilasipsit

- Shoppailupaikat kuten Ross

- Halpa bensa

- Kaunis sateeton syksy

Mitä ei tule ikävä

- Jatkuva nestehukkahedari vaikka kuinka joisi, jatkuva aurinko (eihän tätä pieni ihminen kestä, välillä pitää olla pimeää! Nimimerk. kerran lähdin uima-altaalta 45min jälkeen ja halusin mennä istumaan pimeään komeroon. Valoyliannostus.)

- Matkalaukkuelämä

- Purukumi. Ei sitä pehmeää mössöä jaksa edes jauhaa!

- Liikennekulttuuri, ei tarvitse varmaan kertoa enää miksi?

- Aupairin elämä.

- Amerikan tv

- Suihku jonka paine on niin onneton, että hiukset ovat edelleen aineissa vaikka kuinka huuhtelisi

- Suihku joka on pultattu kiinni seinään, ei ainakaan helpota peseytymistä

Kerrottakoon vielä, mitä olen ajan kultaamassa maailmassa kaivannut Ghanasta:

- Papasin kana-riisi.

Voitaisiin vetää hätäinen johtopäätös, että suunta on ainakin oikea! Lentokenttä kutsuu, HEI SUOMI PIAN NÄHDÄÄN!

// Emmi & Elisabeth I

Ps. Ei, ei harmita Suomen säätila. Vaihdan tämän +30*c jatkuvan päänsäryn enemmän kuin mielelläni pikkupakkaseen ja pimeyteen!

Pps. 22,78kg ja 22,96kg. Tarkkaa on, tarkkaa on..!

 

Kun kaikki on pepusta (26.9.)

Kun saavuin Amerikan ihmemaahan, kuulin vanhemmilta au-paireilta, että kolmas kuukausi on kriittistä aikaa. Silloin tuntuu siltä, että kaikki on jo nähty. Ei enää jaksa innostua ruokakaupassa käymisestä, lellityistä lapsista, autolla ajamisesta tai englannin kielen puhumisesta - se on kaikki jo niin arkista. Enää ei tunnu omituiselta, että paikallinen Makuuni on ruokakaupassa kököttävä punainen laatikko. Enää ei jaksa edes raivostua siitä, että keskelle moottoritietä isketään puolen kilometrin välein liikennevaloja. Ja jonohan käytännössä liikkuu vasta, kun valo on jo vaihtunut punaiselle. Enää ei jaksa ihmetellä sitä, miten amerikkalaiset jaksavat valittaa bensan hinnasta: onhan se niin korkea että kapinaan pitäisi ryhtyä ja alkaa äänestää republikaaneja. Hintahan on siis päätähuimaavat 0,63e/litra. Kyllähän tuon takia pitäisi jo suunnitella Obaman syrjäyttämistä, sehän puuhaa jotain tasa-arvoista terveydenhuoltolakia vaikka maalla on selvästi suurempiakin ongelmia! On siinä ja täysin turha jätkä.

Mutta tosiaan, kolmantena kuukautena elämme jännittäviä aikoja. Tuolloin ajatus tuntui hassulta, tänä päivänä se tuntuu todelliselta. Vaikka muihin amerikkalaisiin tapoihin alkoi jo tottua (=turtua), ei amerikkalaiseen kasvatukseen totu koskaan. Kuten oma äitiliininikin, en minäkään kiellä jonkin tekemistä siksi, että yrittäisin lisätä syljeneritystä suussani tai muuten vaan lämmitellä kieltäni. Kun kiellän jotain, tarkoitan myös sitä. Amerikassa, karkeasti yleistäen, tämä voi olla hyvin liukuva käsite. Tämä saattaa aiheuttaa isompia ja pienempiä ristiriitoja siitä, mikä on lapsen edun mukaista. Tästä omakohtaisena esimerkkinä, etten ole koskaan törmännyt amerikkalaiseen fraasiin "rajat ovat rakkautta". Olen sitä vastoin törmännyt lauseisiin "ei sitä nyt ihan joka päivä anneta lapsen syödä suklaakakkua iltaruoaksi, joskus pitää syödä kananuggetteja tai makaronia juustolla." sekä "ainahan lapsi on pahoja raivareita saanut jolloin se satuttaa muita ja rikkoo tavaroita, ei niistä tarvitse puhua." Ei satu pieneen suomalaiseen nuppiin. Tai siis sattuu, kun lapsi siihen omallaan pukkaa. Mutta ymmärtää ei voi.

Kun tämä hyvinkin eksoottinen yhteistyöni perheen kanssa loppui, laitoimme saman tien peput vastakkain ja jatkoimme matkaa. Seuraavana aamuna olin jo uudessa kaupungissa paikallisen yhteyshenkilöni kotona. Ja täytyy sanoa, etten ole koko Amerikan aikanani ollut yhtä helpottunut ja onnellinen! Vaikka seuraavat päivät olivat normaalistikin vapaapäiviäni, en ole koskaan rentoutunut tuona aikana. Ehen - olihan seuraavaan työpäivään enää kolme aamua. Sitten kaksi. Sitten alkoi jo pinna kiristyä valmiiksi - eikä asiaa auttanut se, että huoneeni yläpuolella sijaitsi olohuone. Pieni (tai ei niinkään pieni edes) Amerikan kansalainen tykkäsi Seesamitiestä niin paljon, ettei sitä malttanut istualtaan edes katsoa. Ehei - tätä älyn ja huumorin ilotulitusta katsottiin paikallaan pomppien ja kiljuen! Alkaen seitsemältä aamulla. Joku minut tunteva voisi varovasti väittää, etten välttämättä pitäisi sellaisesta.

Takapuoli. Likainen sellainen. (Teksi ja muut papereita työkseen pyörittelevät voivat skipata tämän kappaleen yli. Muille tässä ei ole mitään mullistavaa informaatiota.) On hyvin loogista ajatella, miksi takapuoli on tarkoituksella sijoitettu juuri takapuolelle - sitä ei ole tarkoitettu ihmissilmille. Takapuoli on hyvin käytännöllinen olla olemassa, mutta ei sitä huvikseen katsele. Mahdollisille miespuolisille lukijoille (ja muutamalle muullekin) huomautuksena, että kyseessä ei ole se takapuoli, jota te juuri nyt ajattelette. Kyseessä on hyvinkin siivoamaton versio, jonka siivoaminen on teidän vastuullanne. Paljain käsin. Siitä selvittyä voikin kiikuttaa alushousut pesukoneeseen, koska tosimieshän ei pöntölle istu. Ei vaikka pakotettaisiin. Akkojen hommaa, stn! Vielä kovempi jätkä on vain sellainen, joka näiden ominaisuuksien lisäksi kulkee kotona ilman housuja.

Elettyäni neljä päivää talossa, jossa ihmiset huolehtivat vain omista takamuksistaan ja vieläpä verhoavat ne erinäisillä vaatekappaleilla, huomasin olevani onnellinen. Ajatus siitä, että saisin jatkossa itse täysin vapaasti valita kenen takapuolia katselen, oli perin houkutteleva! Tätä ajatusta kohti lähdin pyrkimään perin päämäärätietoisesti. Vapauden tunne oli käsin kosketeltava ja ajatuksissani jo matkustin Floridan hiekkarannikolle. Tästä pikkuhiljaa takaisin Virginiaan palattuani ymmärsin, että muutoksesta aiheutuva shokki voisi olla liian suuri pienelle ihmislapselle. Niinpä järkeilin, että Suomessahan on talvi hyvää vauhtia alkamassa. Paljaita takapuolia vilistää kaupunkikuvassa sen verran harvakseltaan, ettei shokkia pääse syntymään. Kun rantakelit sitten yhdeksän kuukauden päästä koittavat, olen varmasti siihen valmis!

Amerikan TJ 7.

// Emmi & Elisabeth I

Ps. Paljon kiitoksia postin lähettäjille - vaikka tosin onkin suotavaa, ettette enää niin tee! Tietysti jos joku haluaa niitä etanoita lähetellä, en vastustelekaan..!

Pps. Nyt on jäljellä rankin osuus - amerikan valuutan vaihtaminen vaatteisiin ja muihin hyödykkeisiin. Vaihtokurssi euroon on kuitenkin niin huono, että hukkaanhan rahat menisivät!

Käpy jäätyy. (19.8.)

Olen tässä muutaman päivän aikana kerännyt listaa asioista, jotka ottavat pannuun. Yllätys ei liene suuri - suurimmat hatutuksen aiheet liittyvät liikenteeseen. Niin ne liittyvät Suomessakin, älkää huoliko. Seuraavassa listaa siitä, mikä tässä maassa jäädyttää käpyä.

Amerikkalaisten perusoikeus, autoilu, on tässä maassa todella raivostuttavaa. Miksi kukaan haluaa edes koko insinöörien aivopierua käyttää? Onhan se toki kätevä tapa päästä paikasta toiseen, ja jopa kolmanteen. Ja se olisi jopa mukavaa, jos tiellä ei olisi muita liikkujia! Ei uskoisi, mutta Amerikassa autoilu on vaarallisempaa, kuin Suomessa. Tämä johtuu pitkälti toisten autoilijoiden täysin omahyväisestä ajotavasta: rampista tuleville ei anneta tilaa moottoritiellä - ei vaikka kaistoja olisi vaikka muille jakaa. Vaikka näkisi jo kauas, että tie on todella ruuhkainen, ohi on mentävä - että päästäisiin ajamaan tuossa sumpussa. Vilkku on luksustuote, jota käytetään harkiten. Vaikka ängettäisiin kuinka pieneen väliin vain päästäkseen ajamaan tuossa liikenneruuhkassa. Toisaalta ymmärrän tämän vilkun valikoivan käytön - vaikka vilkku olisi päällä kuinka kauan, ei tilaa välttämättä anneta kuitenkaan. Eli varsin turha tuote. Amerikkalaisen pää ei nähkääs käänny, ei häntä kiinnosta mitä muut tekevät. Tilaa ei anneta, turvaväli on täysin vieras käsite ja näin yleensäkin liikennesäännöt sekä nopeusrajoitukset lähinnä huono vitsi. Hatutuksen aihe numero yksi: itsekeskeinen ajotapa. Mainittakoon vielä, että vaikka automaattivaihteiset autot ovat loistavia, eivät ne aina kiihdy niin nopeasti, kuin tässä maassa olisi tarvis. Automaattivaiheet lisättäköön pieneksi alaviitteeksi ensimmäiselle sijalle.

Asun yli tunnin matkan päässä pääkaupungista, ja moottoritiellä on vain kolme kaistaa. Se on aika vähän. Tänään otin aikaa seisoessani liikennevaloissa. 6 minuuttia siihen meni, että tien yli pääsin. Mainittakoon siis sekin, että täällä moottoritielläkin on liikennevaloja. Se on aina yhtä mukavaa löytää yhtäkkiä jonon pää 90km tuntinopeudessa. Jaetulla hopeasijalla liikennevaloissa kulutettu aika & liikennevalojen outo sijoittelu ylipäänsä. Mainittakoon vielä autoilusta, että a) AUXia käytettäessä ei ratissa olevalla napilla voi vaihtaa biisiä. Miinusta. b) dieseliä tankataan vihreästä hantaakista, mustasta tulee bensaa. Miinusta, koska aina saa pelätä kun tankkaa. Kuitenkin plussaa siitä, että tankatessa ei koko hantaakista tarvitse edes pitää kiinni, ja siitä, että bensa on täällä halvempaa. Kohdasta b ei siis tule lisämiinuspisteitä.

Kun sillä amerikkalaisen perusoikeudella on viimein hurauttanut marketin pihaan, ihmettelee, milloin keksivät drive-in-marketin. Mainittakoon, että kävin juuri viime viikolla drive-in-apteekissa. Kun jättää autonsa vähän kauemmas, löytyy parkkipaikkoja hyvinkin runsaasti. Läheltä ei paikkaa saa, mutta sinne epätoivoisesti kaikki yrittävät. Tämä konsepti löytyy tosin myös Suomesta, joten ei lisämiinuspisteitä. Eilen kävin kaupassa ja ajattelin ottaa parkkipaikalle hylätyn kärryn mukaani, ei tarvitse raukan yksin parkkiruudussa nakottaa. Mainittakoon, että kyseinen kärry oli siis ostoskärry eikä rupuinen auto. (Niitä täällä ei näy, vain katumaastureita ja viisiovisia pikkuautoja. Ja paljon mrs. Ladybugin sukulaisia.) Varmasti edellä mainittu kärryparka kuulee herjaavia kommentteja viereisissä ruuduissa olevilta katumaastureilta, raukka. Pelastin kyseisen yksilön ja vein sen sisätiloihin. Tällöin selvisi, että kärry oli varmasti hylätty tarkoituksella - se antoi jatkuvalla syötöllä sähköiskuja! Palautin kärryn (en tosin parkkipaikalle) ja otin korin. Mainittakoon, että korin käyttäminen hillitsee ruoan ostamista, kun ei sitä jaksa kantaa turhan takia. Tämä oli vain yksittäinen huomio, eikä raati näin ollen anna kolmanteen sijaan oikeuttavia miinuspisteitä.

Ensimmäisenä kaupassa vastaan tulee heviosasto, joka on pienen suomalaisen mieleen. Ennen kuin täytyy käyttää hedelmävaakaa. Koska Amerikassa kaikki on suurta, punnittavien tuotteiden vaakakooditkin ovat viisinumeroisia. Ehkä tämä on paikallisen terveysministeriön muistia kehittävän jaoston tempaus, en tiedä. Kyllä siinä alkaa suorastaan vituttaa, kun vaa'alla kököttää kurkku, ja kolmannenkin naputteluyrityksen jälkeen vaaka tuputtaa keltaisen paprikan tai babyporkkanapussin etikettiä. Kerran jäi kyseisestä syystä kurkku ostamatta. Mainittakoon vielä, ettei punnittavia tuotteita ole yhtään sen enempää, kuin Suomessakaan. Olisihan se liian vaatimatonta laittaa Kurkku - paina 1. Se on paljon hienomman näköistä laittaa Kurkku - paina 63820. Mainittakoon, että pistaasipähkinät ovat kalliita. Mainittakoon lisäksi, että kaupassa joutuu harjoittamaan "how are you?" kommunikaatiota. Maailman typerintä kommunikoinnin muotoa, siis. Eikä tämän keskustelun käyminen tietenkään rajoitu kauppaan, sitä voidaan harjoittaa ihan muuten vaan missä vaan. Tässäpä teille amerikkalainen leikki, jota voitte leikkiä seuraavan kerran kun oleilette ihmisten ilmoilla: kun vastaan kävelee joku sinulle täysin tuntematon, kysäise naama peruslukemilla "Moi, mitä kuuluu?" kun kohtaatte kadulla. Äläkä suotta jää odottamaan vastausta, vaan jatka matkaasi. Sehän vastaa kuitenkin "hyvää kuuluu, mitäs siulle kuuluu?". Turha sitä on jäädä odottelemaan. Tässä vaiheessa toinen osapuoli on muutenkin jo niin kaukana, ettet edes kuule vastausta. Leiki tätä leikkiä koko viikon ajan ja pidä oppimispäiväkirjaa otsikolla "onko tässä mitään järkeä".

Kun sitten pääset kotiisi pakoon tätä turha-sosiaalista yhteiskuntaa voit viihdyttää itseäsi katsomalla sarjojen uusintoja telkkarista. Mainittakoon, että jaksot tulevat täysin logiikattomassa järjestyksessä. En tiedä onko se edes sana, mutta nyt se on. Epälooginen on eri asia. Katselin yksi ilta Frendejä, tai siis tarkemmin sanottuna mainoskatkoja joiden välissä vilahti Frendit. Mainoskatkot tulevat mm. alkutunnarin jälkeen ja juuri ennen lopputekstejä. Mainittakoon, että alkutunnari ja lopputekstit tulevat milloin lystäävät, eivät jakson alussa tai lopussa. Yleensä keskellä ja peräjälkeen. Juoni meni parin jakson aikana suunnilleen näin: Ross tapasi Julien. Rachel oli luki Emmalle Cosmoa samalla, kun Joey vokotteli Charlieta, johon Ross oli ihastunut. Saahan vanhaan sarjaan näinkin mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja uutta näkökulmaa. Kun tätä ääneen ihmettelin, sain vastaukseksi, että "ne ovat vain uusintoja, ei ketään kiinnosta missä järjestyksessä jaksot tulevat". Ymmärrän. Mainittakoon, että Sinkkuelämää-sarjan uusintoja on erityisen mielenkiintoista seurata. Ehkä tämä on samaisen ministeriön mietinnän tulos - nyt television katseluun on pakko käyttää aivojaan. Onneksi on internet.

Lisähatutuksia kotona saa siitä, että yhdestä hanasta tulee suodatettua vettä. Mainittakoon, että kyseinen hana on ainoa, josta vesi tulee lämpimänä. Auta armias kun suihkuun menet - lämmintä vettä saa odottaa hyvän tovin! Olen alkanut ymmärtää amerikkalaisia elokuvia, joissa suihku laitetaan päälle ja sitten lähdetään paahtamaan leipää. Kaikki se lämmin vesi on luultavasti mennyt juomavesihanaan. Hatutuskerrointa nostaa lisäksi imurin käyttö - kuka idiootti on suunnitellut imurin, joka on yksiosainen? Ei siis puhettakaan siitä, että olisi letku ja sitä voisi vetää perässään. Perässä tulee vain johto, ja mainittakoon, että pienestäkin nykäisystä se lähtee seinästä. Tällaisen imurin olette varmasti nähneet televisiossa. Se vaatii habaa. Sitä suuremmalla syyllä en koe mitään mielenkiintoa kyseisen aivopierun raahaamiseksi alakertaan. Mainittakoon vielä sekin, että imuteho on aivan olematon, ja imurin sammuessa osa roskista tippuu takaisin matolle. Jos pendolinot ovat älytön ostos Suomen ilmastoon, ovat tällaiset imurit täysin älytön ostos lapsiperheeseen! Teille jotka ette harjoita muistianne säännöllisesti hedelmä- ja vihannesosastolla tahi television ääressä - imurillahan ei siis voi lattioita edes imuroida.

Säästä mainittakoon, että eilen oli kylmä. Tämä korjaantuu huomenna, kun lämmintä riittää 30 asteen verran. Puut ovat alkaneet jo pudotella lehtiään - onhan yölämpötila jo lähellä 15 astetta. Paikalliset kasvit ovat käsittämättömiä nynnyjä. Olisi pitänyt tuoda pari kuusta ja mäntyä Suomesta, olisi paikallinen kasvikuntakin saanut vähän asennetta. Itse odotan jo innolla syksyä ja talvea - eihän tällainen ilmasto sovi pienelle suomalaiselle. Luojalle kiitos ilmastoinnista, muuten olisi jo matkalaukku rullaamassa Helsinki-Vantaalla.

Näin kirjoituksen lopuksi voisin paljastaa aivan ylivoimaisen ykkösen käpylistallani - niin ylivoimaisen, ettei sitä kannata edes listata samaan listaan edellä mainittujen kanssa. Kyseiset viranomaiset ovat nimittäin sitä mieltä, että en osaa ajaa autoa. Olenhan maksanut ajokortistani vain kymmenkertaisen hinnan paikalliseen autokouluun nähden (joka ei siis edes ole pakollinen). Tämän vielä muuten voisin jotenkin ehkä mahdollisesti sulattaa, mutta samainen virasto on linjannut, että saksalaisten ja ranskalaisten ei kyseistä kolmivaiheista testiä tarvitse suorittaa. Hehän ovat käyneet niin rankan ajotestin jo kotimaassaan. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Saksa ja Ranska ovat todellisuudessa ainoat Euroopan maat, joista kyseinen virasto on joskus historian kirjoistaan lukenut. Skandinaviasta ei ole kuultukaan, Euroopan Unionista tai sen yhtenäisistä ajokorttivaatimuksista tai järjettömän hintaisesta ajo-opetuksesta puhumattakaan. Mainittakoon, että täällä kyseisen lompakontäytteen saa parhaimmillaan alle 20e hintaan. Mainittakoon vielä viittaus ensimmäiseen kohtaan amerikkalaisten ajotavoista. Ja minä olen se, joka ei heidän mielestään osaa autoa ajaa. Pierköön nekkuunsa, stn.

// Emmi & Elisabeth I jolla on ollut parin kuukauden aikana paljon töitä kyseisen liikenteen seassa

Ps. Kiitoksia kaikille ahkerille postin lähettäjille, kuten nimeltä mainitsemattomille Jannalle, Katalle, Maijulle sekä Marja-kummille! You made my day! Sain kuulla, että pikkupoikaposteljoon vie kirjeeni puolestani postiin, jos muistan käyttää postilaatikossa olevaa punaista töröä. Edelleen tosin olen katkera, että törö ei olekaan pystyyn nostettava lippu. Tästä miinusta.

Pps. Unohdin mainita, että navigaattorini on täysi idiootti. Mutta sen kaikki varmasti uskovat perustelemattakin.

Ppps. Mistä pöly tulee ja minne raha menee?

Pppps. Jos tilaa hampurilaisen, useassa paikassa saa kaiken sisään tungettavan tunkea sinne korkeimman omakätisesti. Neroutta vai ei - en ole vielä päättänyt. Hampurilainen ei siis päässyt vielä listalleni.

Ppppps. Teksi. Nyt on mainittu tässä kirjoituksessa, turha kitistä.

Pppppps. Kiitoksia myös kaikille ihanasta palautteestanne - olen ollut ihan ihmeissäni sen määrästä! Toisaalta se myös luo paineita kirjoittamiselle, joten tekstejä tulee nykyään pohdittua kauan ja hartaasti... Didn't see that coming, didn't ya? ;) tekstejä saa siis jatkossakin odotella!

Ppppppps. Nyt pistaaseja, mansikkafantaa ja Simpsoneita netistä. Mainittakoon vielä, että epähuomiossa saattaa ostaa mustapippuroituja pistaaseja. Tai suolattomia pistaaseja. Tällä kilohinnalla vahinkoheräteostokset hatuttavat. Kohti parempaa huomista.

Syööömäään! (6.8.)

Koska tunnen olevani edelleen laiskalla tuulella kirjoittamaan mitään tekelettäni loppuun asti, saatan tietoisuuteenne seuraavat faktat amerikkalaisesta ruokakulttuurista á la valokuvat.

Jokainen itseään kunnioittava amerikkalainen aloittaa päivänsä maapähkinävoi-mansikkahilloleivällä. Tai kahdella. Jotkut useammallakin. Ei uskoisi, mutta jollain mystisellä tasolla toimii.

Jos kokee olevansa liian vanha em. leivänpäälliseen, voi helpotusta ikäkriisiin tuoda naurava lehmä. Kuva omistettu nimeltä mainitsemattomille Jennalle & Matleenalle, joiden kanssa nauravaa lehmää on syöty hieman erilaisissa olosuhteissa.

Sitten onkin jo aika syödä lounasta! Vaihtoehdot olivat kyseisessä ruokamarketissa normaali, suuri ja lakana. Suuri oli tarjouksessa. Halkaisijaksi tuli vaatimattomat 50cm, vaikka perheen mittanauha väittikin 1,6 jalkaa. Onneksi jalat eivät liittyneet itse ruokailutapahtumaan. Tässä vaiheessa pieni suomalainen pohtii vain, kuinka iso se suurin pizza oikein mahtaa olla. Mainittakoon vielä, että vieressä kököttävä pieni Pepsi Max on kooltaan vaatimattomat 2l.

Ruoan saa kätevästi alas limsalla. Onneksi olen nopeiden päätösten ihminen, enkä jää seisomaan sormi suussa laajankaan tarjonnan edessä.

Sitten voidaankin jo syödä välipalaa. Jäädytetty jogurtti on edelleen in, joten sitä saa joka puolelta. Kyseinen kupponen on ostettu jäädytetystä sammakosta, joka on kuin itsepalvelu Spice Ice. Mainittakoon, että pelkästään eri jäätelömakuja oli reilut 10 - päällisistä puhumattakaan.

Jos ei ole jäätelön ystävä, voi aina luottaa amerikkalaiseen karamellitarjontaan. Oma suosikkini on löytynyt salt water tuffyn puolelta, suomalaisittain suolavesitoffeesta. Mainittakoon, että suolaa siinä ei kuitenkaan käytetä. Laajan makutestin tuloksena voin julistaa kaikelle kansalle, että vesimeloni, kiivi sekä popkorni olivat parhaat maut. Lakritsa oli ok. Karkin ilme on omistettu rakkaalle siskolleni Annalle (nimeä ei muutettu).

Kyseinen maa on myös huomattavan hullaantunut m&m's karamelleihin. Syytä en tiedä.

Jos makea ei ole sinun juttusi, voit aina kääntää kärrysi kokan kohti sipsihyllyä. Valinnanvara on suppeahko lähikaupassani, mutta saatat löytää sieltä jotakin. Mainittakoon, että popkornit ovat käytävän toisella puolella. Mainittakoon myös, että täällä myydään sekä popkornia että huijauspopkornia, johon on laitettu sokeria. Älä koskaan anna kyseisen kattilapopcornin hämätä sinua!

Näin päästiin sokerinhuuruisesti iltaan, jossa pizzasi edelleen sinua odottaa. Ja toinen pizzanpuolikas odottaa sinua varmasti vielä huomennakin.

Jos olit loppasuu ja joit jo kaiken limsasi, voit hankkia sitä aina lisää hintaan 0,59$ / neljännesgallona. Mainittakoon, että hintaa tulee litralle noin 0,45€. Eikä kyse ole mistään Euroshopperista. Mainittakoon myös, että Push nappia painamalla kyseistä limonadia ei välttämättä ilmesty tietokoneestasi. Mainittakoon vielä sekin, että kyseinen kuva on otettu Burger Kingissä eilen illalla. Ruoka ei ollut mistään kotoisin, mutta limsa-automaatilla piti pysähtyä hetkeksi. Tovin harkinnan jälkeen päädyin Sprite zeroon.

Mutta eihän siitä masiinasta niin helpolla eroon päässyt. Mainittakoon, että Sprite Zero Mansikka maistuu samalta, kuin mansikkavichy. Vichy on tosin ehkä paremman makuista.

Illan voi päättää mukavasti uuteen lempiyhdistelmääni - Late night Snackiin kera suolatukkien. Tikkuja nuo eivät ole nähneetkään.

Teitä kaikkia varmasti nyt kiinnostaakin, mikä on ollut mielestäni parasta ruokaa lätäkön tällä puolen. Vastaus löytyy seuraavasta kuvasta.

// Emmi & Elisabeth I <3 Ikea

Ps. Luulin pääseväni helpolla, kun laittaa kuvia. Hah.
Pps. Toivottavasti olitte laihdutuskuurilla kun luitte tämän. Estääkseni mielitekojen syntymisen esitän verkkokalvoillenne viimeiseksi kuvan, joka näin ollen jää viimeisenä mieleenne.

Bon apetit ja hauskaa päivää.