Elämän pieniä iloja

1. Tiskiharja

Kävin toissapäivänä Accra Mallissa ostoksilla (ihan ite!) ja päätin hifistellä. Tiskiharja on tosi hieno, Suomesta ei näin hienoja ihan joka paikasta saakaan! Varren sisään laitetaan tiskiainetta, ja harjan virkaa toimittaa karhea sieni, niin kuin se suomalainen. Harja on täydellinen, mutta astianpesuaine on käsittämättömän hajuista – tulee mieleen banaanin ja ananaksen tapaaminen.

2. Poika saa hoitoa

Pojalle on saatu rahoja sen verran kokoon, että hoito on aloitettu! Tämän lisäksi poika on saanut siirron lastenosastolle, joten tämän vanhemmat voivat yöpyä hänen luonaan. Osastolla on kuulemma myös muutama telkkari. Hoito tosin on hieman kyseenalaista, sillä poika makaa sängyssä pää alaviistossa seuraavat 6-8 viikkoa, kun jalasta lähtee paino sängyn reunan yli ja venyttää reittä kuntoon. Ei hyvä, mutta tietysti tyhjää parempi.

3. Vaatteiden tiskaaminen

Vaatteiden tiskaaminen on suhteellisen mukavaa, kun saa istuskella kaikessa rauhassa ja kuunnella musiikkia. Miinusta rikki hangatusta ihosta, mutta kyllä tämä tekniikka kohta hallussa on!

4. Paistettu riisi ja kana

2 cedillä (noin eurolla) saa läheltä rasiallisen paistettua riisiä sekä yhden kanankoiven (tai muun osan, täällä kun kanasta käytetään joka kohta. Asiaa ei kannata pohtia sen enempää, syödä vaan). Tämä on hyvin positiivista, koska a) osaan vaatia joka kerta, että tulisen kastikkeen jättää pois ja ruokaa voi jopa syödä b) saan yleensä vähemmän epäilyttävän osan kanaa, yleensä koiven c) se on halpaa d) sitä saa läheltä e) siitä ei saa vatsaa sekaisin. Tätä olen syönyt päiväruoaksi joka ikinen päivä tällä viikolla!

5. Pystyn taas kävelemään

Olipa kerran Emmi joka kävi ihan ite kaupassa ostamassa neljän ihmisen ruoat. Matka katukivetykseltä trotroon ei sujunut kovin sulavasti, ja pyllähdin kassieni ja reppuni kanssa maahan. Nilkkahan siinä taittui, ja kauniisti se on mustelmainen ja turvoksissa edelleen! Nyt pääsen jo kuitenkin kulkemaan pieniä matkoja ilman kauheaa kipua.

6. Lasit eivät menneet rikki

Kuten äiti ainakin tietää (toivon), en voi sietää mukista juomista. En vain yksinkertaisesti voi. Näin ollen shoppailin kuuluisalla reissullani kolme 4cl kokoista lasia, joista nyt tyytyväisenä voin siemailla pussivettä. Ja välillä colaakin. Lightia täältä ei isoissa pulloissa saa, joten tavallinen saa kunnian kelvata. Sprite kelpaa myös! Ja alvaro, naminam. (Aion tänään illalla korkata yhden, kun äärimmäisen ystävällinen, nimeltä mainitsematon Jenna Koivisto sellaisen minulle eilen kaupasta toi!) Mutta tosiaan, lasit olivat yhdessä neljästä muovipussista, jotka olivat kädessäni patongin kanssa. Selässä minulla oli pieni rinkka. Onneksi lasit säilyivät rysäyksestä ehjänä!

7. Oppilaat ovat myös hyvin hellyyttäviä

Kun olin viimeeksi töissä, yksi oppilaista näki piirustukseni. Tästä riemastuneena lapset rupesivat juoksemaan penaalillani hakemassa Stabiloja, ja aiheuttivat kaaoksen luokassa. Siinä ei enää kolmekaan opettajaa auttanut. En ehkä menettänyt tässä montaakaan kynää. Samalla lapset raahasivat minulle kilotolkulla sivuja kouluvihkoistaan, jotta piirtäisin heille kaikille jonkin kuvan. Toivelistalla näkyi olevan mm. tyttöä ja poikaa tanssimassa, enkeliä pilvien päällä, leijona sekä prinsessa. Ja kaikki kuvat täytyy olla väritettynä. On todella hellyttävää, kuinka innoissaan lapset olivat tusseista, vaikka kyseessä on yksityinen koulu.

8. Iloinen lehmä

Erittäin hyvää tuoreen patongin kanssa! Kyseessä on siis sulatejuusto, jota saa pyöreässä pahvirasiassa, jonka sisältä paljastuu kolmion mallisia, yksittäispakattuja sulatejuustopaloja. Viimeeksi tosin iloista lehmää ei ollut, joten piti ottaa nauravaa lehmää. Ihan hyvää sekin. Eräs nimeltä mainitsematon Matleena Koskelainen juuri sivisti minua, mitä eroa on sulatejuustolla sekä tuorejuustolla. Katso kohta 10.

9. Melkein lämmin vesi suihkussa

Läträsin suihkussa niin kauan, että saavista loppui vesi. Kun täytin saavin uudestaan, hanasta tuli LÄMMINTÄ VETTÄ! Ei lisättävää, se oli luksusta se. (Tosin yleensä kylmä vesi tuntuu erittäin hyvältä – sen suurempia vilun tunteita ei täällä juurikaan saa, toim. huom.)

10. Keskimäärin parempi ihminen ja keskimäärin viisaampi ihminen huonekavereina

Nimeltä mainitsemattomat Jenna Koivisto ja Matleena Koskelainen. Voitte päätellä itse edellisten perusteella :D

Jokeripokeri: Se tunne, kun istuu trotrossa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on saanut huudettua itselleen trotron oikeaan suuntaan, ja vielä saanut survottua itsensä sisään. Varsinkin ruuhka-aikaan pätevät viidakon lait, ja Suomessa moista käytöstä olen nähnyt viimeksi 7. luokalla, kun puoli yläastetta survoutui samaan bussiin.

// Pelkkä Emmi vaan

Ps. Jaettakoon tämä keskustelu erään nimeltä mainitsemattoman äiti Leena Koivusen kanssa: Kun kerroin kaatuneeni trotropysäkillä, äiti kovasti ihmetteli, että miten Ellu antoi tämän tapahtua, että miten Ellu ei nyt auttanut. Noh, Ellu ei kaikesta päätellen tee etätöitä – se oli kotona pitämässä seiniä pystyssä. Äiti tähän totesi, että Ellun tehtävä ei ole pitää seiniä pystyssä, vaan minua. Tämän siitä saa. Miksi äiti on aina oikeassa?

Pps. Puolustukseseni sanon, että Ellu unohtui laittaa kaulaan lauantain jälkeen. En nimittäin halunnut ottaa kaulakorua mukaan rannalle. Teho kuitenkin näyttää säilyvän muutaman päivän etänäkin. Hyvä tietää jatkoa ajatellen.

Ppps. Nyt on Ellu taas vartiopaikalla.

Pppps. Käytiin syömässä Osussa (vähän parempi kaupunginosa muutaman kilometrin päässä). Oli oikein hyvä kana-juustohampurilaisateria! Nyt Alvaroa. Emmi ja Ellu kiittävät ja kuittaavat.