Kulttuurishokki osa II? (26.10.)

Tässä reissun puolivälin lähestyessä on alkanut miettiä jo kotiinpaluuta. Tokihan sitä on miettinyt useasti muutenkin, mutta nyt näkökulma on uusi; kuinka suuri shokki oikeasti onkaan palata takaisin Suomi-neidon kamaralle?

Tätä asiaa tuli mietittyä viimeeksi trotrossa hetki sitten. Mitenkäs sitten, kun ei enää matkustakaan trotrolla, vaan tylsästi bussilla tai junalla? Tämän jälkeen ei enää tunnu miltään odottaa junaa, tai taivastella bussireittejä. Nimimerkillä tänään odotimme trotroa tunnin, ja kun oikeaan suuntaan menevää ei osunut kohdalle, otimme taksin. Mitenkäs sitten, kun juna meneekin juuri sitä reittiä, kuin on ilmoitettu? Mitenkäs sitten, kun ei tarvitse aina miettiä, onko kyydin hinnassa obroni-lisä? Mistä tulikin mieleeni; tulee olemaan myös hyvin hämmentävää, että kaikki ihmiset ympärillä ovatkin valkoisia. Nyt on jo niin tottunut, ettei ihmisten ihonväriin kiinnitä sen suurempaa huomiota. Ei ennen kuin vastaan tulee valkoinen, obroni. Obroni herättää aina huomiota jopa obronien keskuudessa. Mitenkäs sitten, kun vastaan ei tulekaan muita, kuin obroneja? Hämmentävä ajatus.

Mitenkäs sitten kielen kanssa? Yhtäkkiä kaikki puhuvatkin samaa kieltä. Enää ei tarvitse tuntea itseään typeräksi, kun muut vaihtavat ympärillä kielen englannista twi:ksi ja naureskelevat. Tai jos Suomessa näin tapahtuu, niin sitten kyllä. Mutta sitten, kun pääsee Suomeen, ymmärtää taas kaiken. Jos ei tiedä, voi kysyä. Ja jopa ymmärtää vastauksen. Paikallisten englantia luonnehtisin savon murteeksi; jos itse puhuu kirjakieltä, on hyvin vaikea saada toisen puheesta mitään selvää. Paikallinen englanti on hyvin leveää, ja vaikeaselkoista: Esimerkiksi numero 3 lausutaan täällä ruotsalaisittan; [tree]. Kerran opettaja huusi luokassa [sittua]. Lausehan kuului ”sit towards”. Tämän päättelin asiayhteydestä. Paikalliset eivät lausu sanaa kysyä [äsk], he sanovat [äks]. Meni hetki ymmärtää, että mihin ne kirveet oikein liittyvät. Todettakoon vielä, että Ghanassa puhutaan virallisesti montaa kymmentä eri kieltä. Ei murretta, vaan kieltä. Ja englanti on vain yksi niistä.

Ja mitenkäs sitten ruoka-asiat? Täällä ei eineksiä ole siinä määrin, kuin Suomessa. Suomessa on niin helppo ostaa maksalaatikko ilman venäläisiä (utan russin), laittaa mikroon ja lämmittää. Tai vastaavasti heittää gratiini uuniin ja laittaa ylimääräiset jääkaappiin odottamaan seuraavaa nälkää. Meillä ei siis kotona ole pakastinta, mutta nyt se ei tunnu kovin suurelta menetykseltä. Täällä meillä ei nimittäin ole a) eineksiä b) uunia c) mikroa d) näistä syistä järkeä laittaa mitään jääkaappiin. Sähköliesi löytyy, mutta täällä saa vatsataudin niin helposti, ettei mitään kannata säilyttää seuraavaan kertaan. Toim. huom.: en laske tässä vaiheessa spagettia tai nuudeleita eineksiksi. Pussikastikkeen sen sijaan lasken. Siitä kiitos Knorrille.

Ja mitenkäs sitten, kun voin taas lämmittää ruokaa mikrossa? Voin taas tehdä uunissa pizzaa (ja ehkä tämän jälkeen jopa jotain muuta vain siitä ilosta, että pystyn)? Mitenkäs sitten, kun voin ostaa kaupasta talouspaperia? Käyttää tiskirättiä? Tiskata oikealla harjalla? Tiskata kuumalla (meillä tosin ”kuumalla”) vedellä? Miten opin elämään sen asian kanssa, että hanasta tulee sekä kylmää että kuumaa vettä? Ja vielä aina? Mitenkäs sitten, kun se ei tulekaan liruna, vaan paineella? Puhumattakaan siitä, että sitä voi vieläpä juoda? Mitenkäs sitten, kun voi ottaa lämpimän suihkun eikä pestä itseään kylmällä vedellä, jota kauhoo saavista?

Osaanko enää käyttää pyykinpesukonetta? Sehän on nerokas keksintö! Laittaa pyykit koneeseen, ja antaa koneen tehdä työn. Sitten vain ripustaa. ARVOSTAKAA PYYKINPESUKONEITANNE, IHMISET! (Saatte arvostaa myös tiskikoneitanne.) Tällä hetkellä tuntuu aivan käsittämättömältä, kuinka helppoa se teillä siellä on. Teillä eivät ole nimettömien nivelet verillä ja hommaan ei mene kolmea tuntia ilman mainoskatkoja. Mieletöntä. Wau.

Puhumattakaan elektroniikasta. Televisio? Mikä se on? Laajakaistayhteys? Reaaliaikainen uutispalvelu? Msn messenger? Facebook? Bubble? DVD? Tekstariliittymä? Whaaaat?

Rahapolitiikka se vasta kiinnostavaa onkin; tutkailin juuri päivänä kolmantena 5 ja 10 euron seteleitä, jotka ovat säästössä matkalaukussani. Kylläpä ne ovat hassun näköisiä! Aika söpöjä, suorastaan. Mutta vieraita. Ne eivät tunnu mitenkään luontevilta. Suorintakohan aina jakolaskun, kun ostan Prismassa tavaraa? ”Kassa näytti 30 euroa, mutta eihän se ole oikeasti kuin 15 euroa!” Yksi cedi kun on noin 50 senttiä, niin on tullut luontevaksi jakaa summa aina kahdella saadakseen kerrottua itselleen tuotteen oikean hinnan. Jään jännityksellä odottamaan. Saatan olla hyvinkin nopeassa konkurssissa. (Puhumattakaan siitä faktasta, että Suomessa käteistä ei juurikaan käytetä. Täällä taas en ole käyttänyt korttia mihinkään muuhun, kuin käteisen nostamiseen.)

Mitenkäs sitten nukkuminen? Kun yöllä herää vessaan, ei tarvitsekaan ensiksi löytää tietä ulos hyttysverkon alta, ja sitten yrittää kammeta itseään lattialta ylös. Suomessa voi vain nousta sängystä ja raahustaa vessaan. Täydellisyyttä, sanoisin. Hyttysverkon kanssa leikkiminen unenpöpperössä ei nimittäin ole aina se helpoin asia. Puhumattakaan, että patja on jopa minulle vähän liian lyhyt, joten jos suoristan jalkani, ne ovat kiinni verkossa. Tai verkko saattaa repsottaa, jolloin se roikkuu naamallani. Kuinka hienoa onkaan, kun voi nukkua ilman verkkoa ja oikeassa, jalallisessa sängyssä?? ARVOSTAKAA SÄNKYJÄNNE JA HYTTYSKANTAANNE, IHMISET.

Paikallisten aamu alkaa viideltä. Joka ikinen päivä. Silloin aurinko nähkääs alkaa nousta, ja joka aamu heräämme siihen, että naapuri lakaisee oksilla pihaansa. Mitenkäs sitten, kun aurinko ei nousekaan viideltä? Tulemme kuitenkin takaisin joulukuussa. Mitenkäs sitten päätellään kellon aika, kun auringon asentoon ei voi luottaa? Kello kuusi ei alakaan hämärä ja puoli seitsemältä olekaan säkkipimeää? Mitä ihmettä? Vähemmästäkin menevät rutiinit sekaisin. (Täytyy kyllä sanoa, ettei elämäni ole koskaan ollut yhtä täsmällistä, kuin mitä se on nyt. Ironista. Täällä syön aina samaan aikaan, käyn nukkumaan samaan aikaan... Täällä klo 9 asti nukkuminen on pitkään nukkumista ja klo 23 sänkyyn meneminen liian myöhään valvomista, toim. huom.)

Turha edes mainita, että kylmyys saattaa myös tulla pienoisena yllätyksenä. Täällä päivä on kylmä, jos on vain 24 astetta. Jos yöllä lämpötila putoaa lähemmäs 20 astetta, ollaan jo palelemassa. Sen sijaan 30 asteen kuumuus on nykyään ihan siedettävää, sillä se on normaalia. Vasta 35 alkaa tuntua pahalta. Osaakohan sitä enää edes pukea talvivaatteita? Vaatteitahan pitää pistää päälle niin perhanasti. Huhhuh. Onnea vaan teille.

// Emmi & Ellu

Ps. EI OLE POSTIA NÄKYNYT. Tosin siitä voidaan syyttää myös Joe-poikaa-Ghanasta. Posti ei kulje toimistosta meille kovin särmästi. (Täällä siis posti tulee suureen toimistoon, josta sitä tulee käydä itse kyselemässä.)

Pps. Blue1 laittoi ystävällisesti viestiä, että Lontoon ja Helsingin väliset lennot on lopetettu! Että sopiiko se, että matkaamme Kööpenhaminan kautta. Ja olemme perillä joskus 2, 3 aikaan yöllä. Kiitos, mielellämme matkustamme vielä ekstrareittiä! Mikäs sen mukavampaa.