Viikonloppu oli ja meni, enemmän ja vähemmän kiireisissä merkeissä. Minähän elän siis tällä hetkellä Emmi Time Zonella, -1 päivä GTM. Täällä on siis nyt minun maailmassani maanantai. Se on hieman hankaluuksia aiheuttava tekijä jopa täällä.
Perjantaina kävimme Accra Mall –nimisessä ostoskeskuksessa, jossa yleensäkin käymme ruokaa ostamassa. Paikasta löytyy myös pikaruokapaikkoja, elokuvateatteri, kodinkone- sekä vaateliikkeitä. Ja vähän muutakin. Joka tapauksessa, on turhaa väittää, että täällä ostostelu olisi rentouttavaa, kun ei se sitä ole Suomessakaan! Täällä on perjantain ostosreissu Prismaan verrattuna potenssiin paljon! Ruuhkasta nyt puhumattakaan. Odotan kyllä Suomeen palaamista, sillä moni ennen ärsyttänyt asia (kuten ”ruuhka”) ei tunnu enää missään. Mm. äiti, huom! Enää ei heru sympatioita. Tästä eteenpäin vastaan vain, että ”kuule silloin kun minä olin Ghanassa, niin...”
Lauantain vietin rentouttavasti kamraattien harjoittelupaikassa yhtä työpajaa vetäen. Luokka oli rauhallinen, rauhallisempi kuin omani, mutta päivä venyi pitkäksi. En myöskään tule koskaan tottumaan aikaisiin herätyksiin, joten aamut tulevat olemaan yhtä tuskaisia myös jatkossa.
Sunnuntaina suuntasimme parin tunnin matkan (n. 50km) päähän, luonnonpuisto Shai Hillsiin. Kuvia siitä tulossa myöhemmin! Savanni oli hämäävän vihreä; sadekausi oli juuri loppunut. Taapersimme ensin noin sata metriä, kun jo tapasimme kesyt apinat. Ne hakivat mielellään banaanin kädestä, toisin kuin villit lajitoverinsa, jotka juoksivat huutaen karkuun. Myös strutsi nähtiin – se oli pienessä aitauksessa. Todettakoon tähän väliin, että eksoottisella Hyvinkäällä oli komeammat strutsit.
Tämän jälkeen otimme taksin toiselle portille (7km päähän) ja lähdimme taivaltamaan ”3” kilometrin matkaa kallioille. Varjo painui lähes näkymättömiin jalkojemme alle auringon porottaessa niskaamme. Lämpöä oli vähintään +35’c, ja vettä aivan liian vähän...
Kallioiden jälkeen kuljimme ”150” metrin matkan paikalliselle Jylhäkalliolle, jonka päältä osa kuvista on napattu. Tämän ”150” metrin kuljimme siis heinikossa. Onneksi MustaMambaa kumppaneineen ei tullut vastaan. Ei tosin tullut muitakaan eläimiä, jos muutamaa matoa ei laskettu. Ääni kuului, mitään ei näkynyt.
Mutta tosiaan, kiven jälkeen raahauduimme takaisin tielle odottamaan paluukyytiä. Lopulta yksityisauto otti meidät kyytiinsä ja pääsimme aloittamaan paluumatkan.
Nestetasapainoa haettiin seuraavat pari päivää.
Maanantai oli koulun vapaapäivä, ja tahdoimme Art Centeriin. Ja ruokakauppaan. 8h reissuun meni, emmekä siis koskaan päässeet Art Centeriin! Tämä on niin African Style, ettei se enää jaksa edes liikauttaa. Onhan tässä vielä 64 päivää aikaa! (Menimmekin ensin ruokakauppaan todetaksemme, ettei siellä ollut tarvitsemiamme tavaroita. Jouduimme lähtemään toiseen ruokakauppaan, ja siihenhän se päivä sitten menikin.)
// Emmi & Ellu
Ps. Kaiken tämän kirjoitin vihkooni harkkapäivän aikana. Että niin tärkeä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti