Oikotie

Kaikkihan tietävät kohtauksen; kesken kotimatkan tajuaa, että tuostahan voisi oikaista? Tänään perjantaina sain juuri tällaisen idean.

Aloitetaan sillä, miten täällä hoidetaan puhelinliittymäasioita. Ensiksikin, täällä prepaid on arvossa arvaamattomassa. Toiseksikin, liittymään saa ostettua credittiä eli puheaikaa aivan joka paikasta. Meillä sitä myy 100m säteellä ainakin 3 heppua, ja liikenteen seassa sitä voi ostaa vaikka auton ikkunasta. Tämä on tällainen joka arpa voittaa systeemi – ostettuasi lipukkeen (5 tai 10 cediä), saat samanarvoisen lipukkeen. Lipukkeessa on raaputuspinta, joka arvan tapaan rapsutellaan ja otetaan voittonumero esiin. Sitten se lähetetään tiettyyn numeroon ja tadaa, liittymässä on taas puheaikaa! Tai siis yleensä on.

Eilen, kun suoritin tämän toimenpiteen n. 153:n kerran, kaikki meni oikein hyvin. Kunnes yritin lähettää tekstiviestiä. Puheaika oli saldon mukaan nollassa. Olen muuten todella paha lörppö, ja oma MTN (operaattorini) myyjäni alkaa varmaan kohta ajella mersulla. 5 cedillä (n. 2,5e) voi puhua Suomeen kellonajasta riippuen n. 15-20min. Kallista puheluksi, mutta Suomesta sama puhelu voi maksaa 30e. Tekstiviestit ovat suunnilleen 10 senttiä kappale (soneran liittymästä 50 senttiä kappale), mutta kannattaa tarkastaa omalta operaattorilta siellä Suomen päässä, että kannattaako teidän laittaa viestiä Ghanan vai Suomen numerooni! Veikkaan, että teille on halvempaa laittaa Suomen numeroon.

Tänään sitten reippaana tyttönä lähdin matkaamaan kohti MTN toimistoa, johon on n. 10min kävelymatka. Ajattelin siinä sitten lähtiessäni, että en sille matkalle aurinkorasvaa tarvitse – käynhän vain toimistolla ja haen paluumatkalla ruokaa paikalliselta.

Toimistolla en tajunnut mitään, mitä myyjä minulle selitti. Enkä osittain kuullutkaan, sillä paikallisilla on kumma tapa huutaa jatkuvasti, mutta kun virallisia asioita hoidetaan, ruvetaan piipittämään. Ei tätä voi pieni karjalainen ymmärtää. Joka tapauksessa liittymän pitäisi kuulemma toimia tänään. Tästä tyytyväisenä lähdin kotia kohti. Ja sitten se löytyi – mahdollisuus oikotiehen.

Koska ruokapaikkaan päästäkseni minun tulisi tehdä iso lenkki, päätin oikaista. Olinhan jo alle kilometrin päässä kotoani, en voisi millään eksyä. Melkein naurattaa nyt, jossei sattuisi niin paljon.

Eksyinhän minä sitten. Toppi päällä. Ilman aurinkorasvaa. Puoleksitoista tunniksi. Keskellä päivää. Mitäpä siihen lisäämään! Lapset, onneen ei ole oikotietä.

// Jokiravun värinen ja pesukarhuseepran näköinen Emmi & joku tänään nukkunut Ellu

Ps. Puhelin alkoi toimimaan illalla, jeij!

Pps. Enää ei satu niin paljon.

Ppps. Mahakin on alkanut rauhoittua.

Pppps. Miun osote on:

P.O Box 65

TU (TUC)

Accra, GHANA

(saa laittaa postia!! Ei laskuja, kiitos.)