Herkkusieni tahtoo kotiin (28.10.)

Johdanto teille, jotka ette ole lukeneet kyseistä Etelä-Saimaan leffa-arvostelua: E.T. oli tulossa telkkarista, ja arvostelu kulki kyseisellä otsikolla. Nyt tämäkin herkkusieni voisi tahtoa kotiin. Valkokärpässieni olisi kyllä ehkä hieman katu-uskottavampi. Väriltään tavallinen kärpässieni olisi kyllä hieman lähempänä totuutta. Kantarelli on tylsä, ja suppilovahverolla on typerä nimi. Mitä muita sieniä on..? Taidan olla vain Emmi. Tai siis huomisesta alkaen Elmeri.

Meidät on siis kutsuttu huomenna järjestettäviin halloween – juhliin. Asu pakollinen, mutta vapaa. Eevaksi pukeutumisen voi siis unohtaa. Mutta Aatamia ei kukaan ole kieltänyt jättämästä laskuista! Huomenna alkaa operaatio Emmi goes Elmeri. HUOM, OBS! Tämä maa ei ole suvaitsevaisimmasta päästä (olipas kauhea sana, toim. huom.). Jos siis käy niin, että minut pidätetään, niin ottakaa yhteys koulumme kv-vaihtoheppuun. Sopii ilmoittaa, että tulee lunastamaan yhden illan transvestiitin koto-Suomeen. Yhteystiedot löytyvät eräältä nimeltä mainitsemattomalta äiti Leena Koivuselta. Viisumit pitäisi uusia ensi viikolla, mutta voi olla, että lähtöpassit ovat tulossa. Eikä ihan haittaakaan enää.

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että nyt saa riittää. Koko haiseva (kirjaimellisesti) Ghana saa pierrä nekkuunsa, tämä täti lähtee nyt kotiin. Pohjustuksena kerrottakoon, että tästä kaikesta saa syyttää erästä nimeltä mainitsematonta Ilona Matilaista. Näin nimittäin unta, että olin koto-Järvenpäässä menossa Heseen erään nimeltä mainitsemattoman Ilona Matilaisen kanssa. Oli harmaa ja muutenkin ankea, syksyinen sää, ja kävelimme Prisman hoodeilla jutustellen siitä, miten matkat olivat sujuneet. Oli kyllä niin iso kyy otsassa kun heräsi afrikkalaiseen aamuun, että siinä paikalliset MustaMambat kumppaneineen vaikuttavat lähinnä pilkkitoukilta.

Vielä on aika monta afrikkalaista aamua jäljellä. 53, jos tarkkoja ollaan. Siihen vielä joulut päälle. Menee aika kauan, että olen taas kotona. Snif. Huonettani käytetään tällä hetkellä kuulemma varastotilana. Voi huone parkaa. Ja uutta Ikean hyllyäni; siellä se raukka seisoo ihan yksinään pölyä keräämässä, eikä kukaan ihastele. Ja Topi-parka joutuu nyt nukkumaan yönsä ihan ypöyksin. Näinköhän Topi on loukkaantunut, kun ei päässyt mukaan Afrikkaan? Lokki kuulemma ainakin on. Lokki on mitä ystävällisimmin ilmaissut, että tahtoo takaisin kotiin minun kanssani. Minä sentään pidän siitä hyvän huolen, enkä jätä sitä yksin ilkeiden linja-autojen kanssa yökausiksi, kuten eräs nimeltä mainitsematon Piiperi.

Päivä kuitenkin muuttui paremmaksi, kun kuuntelin Alikersantti Kiilin kappaleen TJ 0. Voisin itse asiassa kuunnella sitä nyt samalla, kun kirjoitan. Pieni hetki.

Pahoittelen viivästyksen. Joku nuija oli nimennyt kyseisen biisin täysin Emmin arkistointisääntöjen vastaisesti. Siinä välissä kuuntelin Pojun Poika saunoo – taltioinnin. Tuli aikas hyvä fiilis! Eilen siis eräs nimeltä mainitsematon Anni Matleena Koskelainen siirsi kovalevylleni vähän vajaan 15 000 kappaletta. Tänään on käynyt armoton sensuuri, ja silti alikansioiden alikansioista löytyy tutkimatonta musiikkia. Siksi siis musiikkikansioni on vähän kaaoksessa. Olkaa hyvät selityksestä.

Noniin, nyt on kuitenkin oikea biisi soimassa. Tuli siis tänään väkisinkin hymy lähes ruskettuneelle nupilleni. Voisin kuunnella seuraavaksi Klamydian Mä lähden himaan, ihan vain tunnelman vuoksi. On sitä paskemmassakin paikassa oltu. Täällä voi sentään nukkua silloin, kun huvittaa. Eikä kukaan huuda jatkuvasti korvan juuressa. Paitsi pari paikallista tasaisin väliajoin ”obroni!”. Ja autojen töötit. (Olimme tänään tähänastisen aikamme pahimmassa ruuhkassa; alle 4km matkaa teimme trotrolla aika tarkalleen tunnin. Repikää siitä.)

Tämä käy nyt vaihtamaan musiikkia mp3. ”Onko tuo puska teidän partanne, vai joku persialainen matto, mitä? Sento! Lepo! Sento!”

Lepo.

// vielä tänään Emmi (& Ellu, jonka ketjua ei saa enää puhtaaksi.)