Tämän kirjoituksen innoittajana toimi mp3 lataaminen. Se on hyvin tärkeä toimenpide, nähkääs; kuljen luultavasti koko Accran vilkkaimman kadun vartta noin vartin harjoittelupaikkaani. Liikenne ei suinkaan pysy neljällä kaistalla, vaan kun vieressä kerran on hiekoitusta, käytetään sitä ohituskaistana. Ja eikun survoutumalla takaisin liikenteeseen!
Ja se tööttikulttuuri – sitä ei voi sanoin kuvailla. Takseja on käytännössä noin joka toinen auto. Jokainen taksikuski on sisältään puhdas optimisti, sillä mitä sitten, jos en halunnut edellä ajavan taksin kyytiin? Varmasti hänen kyytiinsä minä haluan! Ja tästä merkkinä painetaan tööttiä, jotta minä tietäisin, että pelastajani on saapunut paikalle rupuisella ajokillaan. Ja tämä siis tapahtuu keskimäärin aina, kun taksi ajaa ohitse. Voitte kuvitella, kuinka monta taksia minut tuolla vartin matkalla ohittaa. Myös trotrot tekevät tätä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Voitte siis kuvitella, miten suomalainen reagoi töötin painamiseen. Oikein, hän saa sydänkohtauksen kuvitellessaan, että seisookin erehdyksissään keskellä autotietä ja auto uhkaa ajaa ylitse. Näin pahasta nestehukasta en ole tosin vielä kärsinyt, että tööttiin olisi suomalaisten oikeasti ollut aihetta.
Tämän johdattelun seurauksena ymmärrätte varmaan, miksi minun on elintärkeää työntää napit korviini ja laittaa musiikki kovalle? Ja tässä vaiheessa äiti-lukijoille – kyllä, minä katson kyllä vähintään viisi kertaa molempiin suuntiin kun ylitän tietä ja olen varovainen muutenkin. Ja mulkoilen ihmisiä niin pahasti aamuäreyksissäni (harjoitteluni alkaa 7), ettei kukaan uskaltaisikaan tulla lähellekään.
On mainitsemisen arvoinen asia, kuinka paljon suomenkielistä musiikkia mp3 lataa. Se kertoo luultavasti siitä, kuinka kaipaa Suomea sekä suomea.
Nimenomaan suomen kuuleminen tuntuu helpottavalta, kun taapertaa pitkin aamuruuhkan kansoittamia teitä, joissa torvet soivat ja autot rämisevät kuoppaisella asfaltilla. Pöly ja saasteet leijailevat auringon kuumentamassa ilmassa, ja vastaantulijat huutelevat ”obroni, obroni!” (valkoinen). Tähän on hyvä aina huutaa takaisin ”Obibini!” (musta). Heidän mielestään tämä vitsi on todella huvittava, mitä ei pieni suomalainen voi käsittää. Ajatelkaas, jos Suomessa jokaisen tummaihoisen perään huudeltaisiin innoissaan ”musta, musta!” Eihän se nyt olisi laitaa. Eivät he pahalla, päinvastoin, mutta kyllä se vähän ärsyttää. Varsinkin ennen 7 aamulla.
Mutta kuitenkin, suomalaista, etenkin suomenkielistä musiikkia tulee kuunneltua täällä paljon enemmän, kuin kotona Suomessa. Siitä tulee jotenkin niin isänmaallinen, ylpeä olo. Musiikki luo turvallisen tunteen, ja saa ylpeäksi siitä, että on juuri suomalainen. Ehkä vähän ylimielisenkin olon, mutta se tuntuu vain hyvältä, kun tuntee olevansa välillä viimeisimmässä viemärikuilussa oman osaamattomuutensa kanssa. Ei ymmärrä puhetta, ei osaa sitä eikä hallitse tätä. Musiikkia kuunnellessa tulee olo, ettei minua kiinnosta. Suomalaiseksi olen juuri hyvä, vaikken olekaan kummoinen ghanalainen.
Myös kieli saa ylpeäksi, kun kukaan muu ei sitä ruuhkassa ymmärrä. Välillä lurittelen Petri Nygårdia puoliksi ääneen, ja tunnen suurta ylpeyttä siitä, kuinka osaan jotakin, mitä muut eivät osaa. Toisaalta kyseisen artistin kohdalla se on ihan positiivistakin. Täällä muuten ihmiset laulavat, jos siltä tuntuu. Näin pitkälle en ole vielä päässyt, mumina riittää ihan hyvin.
Vielä yhtenä kommenttina täytyy kertoa huomio eräältä päivältä trotro-asemalla: keskustelimme nimeltä mainitsemattoman Jenna Koiviston kanssa siitä, että pitäisiköhän meidänkin alkaa laulaa, kun muutkin niin tekevät. Ensimmäinen mieleen tullut kappale ei kuitenkaan löydy MTV:n tai Voicen himotuimpien listalta – kappale oli nimittäin Maamme-laulu.
// Emmi & Ellu, joka varmaan nukkuu jo
Ps. Musiikin merkitys on muutenkin noussut arvoon, sillä en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun aloin kuunnella napit korvissa musiikkia tietokoneeltani. Kuinka hyvä olo musiikista voikaan tulla.
Pps. Kuuntelin päivänä kolmantena Raskasta joulua (joululaulujen rankempia versioita, teille vielä asiaan vihkiytymättömille). Se oli koomista, sillä yritin samaan aikaan piirtää joulukortteja ja aurinko porotti ja poltteli käsivarsia. Sylvian joululaulu sai herkistymään.
Ppps. Kun sitten hortoilin oikoreitilläni muutamaa päivää myöhemmin, olin unohtanut vaihtaa joululaulut pois mp3:stani. Kun varpunen mutusteli kymmenennen kerran talvipakkasessa, samalla kun oikeassa elämässä olkapää tirisi jo rakkuloilla, sai mp3 painua laukun pohjalle.
Pppps. Laitan tähän vielä biisilistan (43 biisiä, ensimmäisiä mp3 ja maksoin siitä silloin 80e...)
Avenged Sevenfold – Seize the day
Bad Religion – Punk Rock Song
Cheek – Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani?
Children of Bodom – Hate me!
Eminem – Like toy soldiers
Eppu Normaali – Murheellisten laulujen maa
Green Day – 21 Guns
Green Day – American Idiot
Guns ‘n’ Roses – Welcome to the Jungle
Happoradio – Unelmia ja toimistohommia
Hampaat Suussa – Sama Uudestaan
Kapasiteettiyksikkö – Hei neidit
Kaija Koo – Tinakenkätyttö
Klamydia – Lohikäärme Puff
Klamydia – Onkohan mua huijattu
Klamydia – Pala rauhaa
Klaymydia – Pidä huolta
Klamydia – Suomi on sun
Kotiteollisuus – Arkunnaula
Kotiteollisuus – Jos sanon
Kotiteollisuus – Kadonneet
Kotiteollisuus – Kultalusikka
Kotiteollisuus – Meren mutaa
Kotiteollisuus – Minä olen
Kotiteollisuus – Tämän taivaan alla
Kotiteollisuus – Vieraan sanomaa
Kotiteollisuus – Voi luoja
Maija Vilkkumaa – Tähti
Maija Vilkkumaa – Prinsessa jää
Maija Vilkkumaa – Satumaa-tango
Pennywise – Fuck authority
Petri Nygård – Selvä päivä
Shinedown - Devour
Sixx am – Life is beautiful
Steen1 – Terroristi
The Offspring – Million Miles Away
The Offspring – The Kid’s Aren’t Alright
The Offspring – The Meaning of Life
Three Days Grace – Riot
Tinie Tempah feat. Eric Turner – Written in the Stars
Toto - Africa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti