Rakas Joulupukki. Emmi täällä. Olen vähän aikaisessa tänä vuonna, mutta parempi ajoissa kuin ei milloinkaan, eikö totta?
Olen ollut oikein kiltti. Paitsi kerran meinasin suuttua niin pahasti, että olin vähällä lyödä opettajaa oikein kunnolla. Mutta se olisi ollut vain heikompien puolustusta. Samaisena päivänä näytin myös keskisormea autolle, joka koitti ryömittää ylitseni. Ja tänään huusin vartin oppilaille, jotta sain heidät ulos luokkahuoneesta. Mutta muuten oikein kiltti, kyllä!
Tästä pääsenkin sujuvasti aiheeseeni, eli joululahjalistaan. Vaikken halua mitään materialistista, niin uudet Stabilot olisi ihan kivat. Vanhojen tupit kun on hävitetty, päät pureskeltu ja kärjet väännetty. Värikin alkaa loppua. Lyijytäytekynät ovat täällä myös iso juttu, ja toisesta on hävitetty pää, toisesta lyijyt. Yritä siinä nyt sitten selittää innokkaalle kolmosluokkalaiselle, ettei pelkällä lyijyllä voi piirtää, se vaatii myös sen lyijytäytekynän. Ei muuten onnistu. Selittäminen siis. Tai ainakaan sillä ei ole vaikutusta.
Minusta se on tavallaan surullista, sillä vaikka koululaisten vanhemmat maksavat (mielestäni täysin turhaan) $uuria $ummia koulusta, ei useimmalla oppilaalla ole mukanaan pyyhekumia, väreistä nyt puhumattakaan. Ehkä kaikki rahat menevät koulumaksuihin sun muihin? Ymmärrä taas en.
Joka tapauksessa, olen päättänyt jättää kaikki 31 (+1) stabiloani lasten harrastusta tukemaan. Se yksi löytyi tänään, kun olin eräänä päivänä laskenut, kuinka monta stabiloa olen sinä päivänä hukannut pulpettien väliköihin. 31 niitä löytyi. Eilen yksi jäi teille tietämättömille, ja tänään totesin, että värit ovat pannassa, kunnas yksi vihreä väri löytyy. Löytyihän se, ja kaveri kanssa! Uudet stabilot olisi siis ihan kivat. Ja lyijytäytekynän lyijy, kokoa 0,7.
Lapsille olisi myös kiva saada jotakin jouluksi. Tuli tässä juuri mieleeni, että voisin rakentaa heille joulukalenterin! Hyvä ajatus, kiitos. Mutta niin. Vaikka lapset ovat selvästi hieman varakkaammista perheistä, ei heillä tunnu olevan juurikaan normaaleja lasten juttuja, kuten värikyniä ja paperia. Olisi myös äärettömän hienoa antaa heille jotakin suomalaista, kuten riisipiirakoita tai tähtitorttuja. Se ei vain taida täällä onnistua hyvällä yritykselläkään.
Esim. kaikista fiksuin ihminen maailmassa, eräs nimeltä mainitsematon Matleena Koskelainen, pyysi vielä kysymään, että pääsenkö seuraavaan harjoitteluun Korvatunturille?
Erittäin kiltti Emmi ja joku Ellu vaan
Ps. Maailman rauha olisi myös kiva juttu. Ja ihmisille hyvä mieli ja kunnon elinolosuhteet. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti