Rahalla ei saa kaikkea. Ainakaan Ghanassa.
On käsittämätöntä, minkä tasoista opetusta yksityiskoulussa voi saada, ottaen huomioon, että pelkästä opetuksesta joutuu pulittamaan vuositasolla lähes tuhat euroa. Tähän päälle lisätään ruokailu, koulupuku (joita täytyy olla useita erilaisia), kirjat sekä monisteet. Joissakin kouluissa täytyy myös ostaa itse vitsa ja viedä se mennessään kouluun. Ja tämä ei ollut vitsi.
Luokkatilat ovat pieniä ja vaatimattomia, ja oppilaita on omassa luokassani kolmekymmentä. Yhtenä päivänä opettaja antoi heille tekemistä 5 minuutiksi, ja pelasi sen jälkeen nettipelejä läppärillään. Välillä hän pyysi luokkaa olemaan hiljaa ja paikoillaan, mutta sanoohan jo maalaisjärki, ettei suuri joukko villejä kolmasluokkalaisia kestä aloillaan, kun tekemistäkään ei ole. Hyvä, että kestää edes silloin, kun sitä on.
Vertailen tietysti koko ajan pienessä mielessäni suomalaista sekä ghanalaista koulutusjärjestelmää toisiinsa. Tässä ottelussa Suomi vie Ghanaa paljon rumemmin kuin keväisessä kähinässä Ruotsia.
Ghana voi tosin jakaa tappionsa osittain Brittein kanssa; onhan nykyinen koulutusjärjestelmä peruja siirtomaa-ajoilta. En kuitenkaan jaksa käsittää sitä, että koulussa ollaan 8-10 ilman yhtään välituntia, pidetään yksi puolen tunnin tauko, jatketaan kahteentoista, pidetään tunnin tauko ja jatketaan sitten kolmeen saakka. Ensimmäisen tauon lapset käyttävät syöden keksejä, sipsejä sekä juoden mehuja. Eikä aamulla varmaan napaan vedetty kaurapuuroa. Kumma juttu, että on villiä meininkiä.
Vaikka nopeimmat ovat saaneet tämän 5 minuutin tehtävän tehdyksi, opettaja ei anna heille mitään muuta tehtävää. Kun lapset sitten alkavat pulista ja riehua (täällä termi on täysin paikkaansa pitävä), seuraa rangaistus. Vitsalla on läiskitty pitkin reisiä, läpsitty pitkin korvia ja nipistelty kyljistä. Yksikin poika sai viivottimesta niin lujasti, että laastarille tuli käyttöä. Rauhoittuivatko lapset? No eiväthän ne rauhoittuneet. Tähän täytyy sanoa kuitenkin, että olin tänään positiivisesti yllättynyt, kun yksi opettaja laittoi oppilaat seisomaan taulun viereen, eikä pieksänyt heitä! Toivoa siis on.
Lapsia ei myöskään tunnuta juuri opetettavan, vaan he tekevät tehtävät, palauttavat vihot opettajalle (nykyään minulle), ja ne tarkistetaan ja annetaan pisteet. En ole kuitenkaan päässyt vielä niin pitkälle, että tietäisin, mitä virkaa pisteillä on. En kuitenkaan ole kovin vakuuttunut siitä, että oppilaat pääsisivät tukiopetukseen, vaikka eivät ymmärtäisi matematiikasta mitään. Nähkääs, rakkaat rikkaat obroni-ystäväni, rahalla saa. Ennen kokeita vanhemmat tulevat rahojen kanssa, ja näin lapsi saa hyvät paperit. Julkisen puolen kouluissa opettajat saattavat myös näyttää vastaukset oppilaille, jotta nämä läpäisisivät kokeet. Tämä siksi, että opettajat eivät läheskään aina saavu edes paikalle opettaakseen asioita lapsille. Näinhän se on paljon helpompaa.
Ja lyhytnäköisempää. Kyllä sitä Kerttu-Kalevia sitten harmittaa, kun papereilla pääsee yliopistoon, mutta siellä pitäisi tietääkin jotain. Jää ura ydinfyysikkona lyhyeen kuin Emmin hermo aamuruuhkassa.
Rahalla saa laadukasta opetusta. Suomessa.
// Emmi & Ellu
Ps. Jos en ole vielä maininnut, niin kyseinen Ellu on ikioma suojelusenkelini. Äiti laittoi sen matkaan mukaan. Hyvin on muuten toiminut, mutta heitin tänään kännykälläni toista kännykkää. Näyttöhän siinä hajosi. Ja luonnollisesti siitä paremmasta puhelimesta. Nyt tsemppiä hei.
Pps. Oisit Jepu voinu vaan kestää luurifirmassa, ny ois siuta tarvittu. Laastari ei auta. Vaikka aika katu-uskottava se kyllä olisi.
Ppps. Hanna, meillä riittää niin puhuttavaa tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti