sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sunnuntaitunnelmia

Bohnanza – tuttujen kesken papupeli – on loistavaa viihdettä. Tai ainakin tapa tappaa aikaa. Pelaamme sitä lähes joka ilta, ja se on mitä loistavinta ajantappoa. Ainakin vielä 3 viikon jälkeen. 14 viikon jälkeen en ole enää välttämättä tätä mieltä, joten kerrottakoon asia jo nyt, kun vielä on aihetta.

Olen löytänyt lisää iloitsemisen aihetta täällä: Fanta Fraise sekä Simba sipsit. Herkkuja, totta kai. Ruokaa en edelleenkään fanita. Paitsi riisiä, jota edelleen syön mielelläni. Ainakin vielä 3 viikon jälkeen. 14 viikon jälkeen en ole enää välttämättä tätä mieltä, joten kerrottakoon asia jo nyt, kun vielä on aihetta. Mutta tosiaan, mansikanmakuinen Fanta on oikein hyvää! Sipsit ovat olevinaan cheddarin makuisia, mutta näin ei kyllä mielestäni ole. Oikein hyviä kuitenkin.

Tänään en ole saanut yhtään tekstiviestiä, mikä on huolestuttavaa.

Olkapääni (erityisesti vasen, toim. huom.) on saanut rakkulapeitteen. Kts. edellinen teksti. Nukkumisesta ei tule mitään, ja buranaa sekä hydrokortisonia kuluu! Kohta pitää lähteä täydennyskäynnille apteekkiin. Ja korvata erään nimeltä mainitsemattoman Jenna Koiviston hydrokortisoni. Ja pestä erään nimeltä mainitsemattoman Matleena Koskelaisen tukiside. Tosin tarvitsen sitä edelleen, kun nilkka ei ole ollut kovin yhteistyöhaluinen.

Eniten ottaa pannuun se, ettei voi nukkua. Olkapäät palaneena voin vain joko nojata seinään, tai maata selälläni ilman tyynyä. Niillä unilla ei kyllä kaunistu. Eikä kyllä virkistykään.

Sanottakoon näin lopuksi, että eilen koin taas huippuhetkiä trotrossa matkalla Accra Mallista kotiin – sillä samaisella matkalla, millä viimeksi taitoin nilkkani. Odottelimme trotroa pitkään, mutta se kannatti, sillä pääsimme etupenkille! Se oli hienoa se. Aitiopaikalla liikenteen seuraaminen ja matkan tekeminen on äärimmäisen hienoa, jo siitäkin syystä, ettei jatkuvasti tarvitse hyppiä ulos trotrosta, kun aina se vieruskaveri haluaa jäädä kyydistä. Hienoja hetkiä, täytyy myöntää.

// Emmi ja Ellu

Ps. Täti Pirtsukka – laitoin siulle perjantaina nimpparionnittelut. Et ehkä saanut niitä, mutta laitoin kuitenkin!
Pps. Laittakaa miulle postia. Paljon postia. Sitten kaikki muut tytöt muuttuvat vihreiksi, ja minä en enää ole hassuimman värinen.
Ppps. Posti tulee kuulemma muutamassa viikossa.

3 kommenttia:

  1. Eiks niin et teil on kaikilla sama osoite? Vai muistanks väärin?

    VastaaPoista
  2. Mie laitoin viestin siule eilen, mihinkäs se on kadonnu??

    VastaaPoista
  3. On kaikilla sama! Jopa niillä on sama, jotka asuvat yli 30km päässä... Näin täällä. Ja äiti, ei ole viesti vieläkään löytänyt perille! Missä lie seikkailee.

    VastaaPoista